Kun äiti tuli kylään

Huomaan, että olen niin keskittynyt YouTube-videoideni tekemiseen, että tämä blogin kirjoittelu jää ihan toissijaiseksi. Videoiden tekeminen on ihan älyttömän aikaa vievää puuhaa ja olenkin laittanut todella paljon paukkuja niihin. Onneksi raivokkaan sisällön tuotannon keskeytti helmikuussa äitini vierailu.

Äiti saapui Los Angelesiin 4.2 mitä upeimman auringonlaskun saattelemana. Mentiin tietysti mieheni kanssa hakemaan matkasta väsynyttä pariskuntaa kentältä. Losin kentälle on kotoamme noin 15-20 minuutin matka ilman ruuhkaa. Meinasi ihan itku päästä kun pääsin äitiä halaamaan yli kolmen kuukauden jälkeen. Olemme aina olleet todella läheisiä ja jutelleet vähintään kerran viikossa täällä asuessani.

Ensimmäinen viikko menikin Jet Lagin tasoittelussa ja lähi-alueeseen tutustuessa. Äiti ja hänen tuleva miehensä Pentti asustivat hotellissa aivan lähellä meitä, ja itsekin aamuvirkkuna saimme päivän käyntiin tosi aikaisin. He itse ottivat hotellin mieluummin kun asuivat meidän olohuoneemme lattialla ilmapatjalla, meillä kun ei ole niin isoa asuntoa (tai edes varaa sellaiseen) että olisi vierashuone. Vietimme päiviä Santa Monicassa ja Hollywoodissa, kävimme patikoimassa ja iltaisin syömässä. Äiti toi myös ihan mielettömän määrän ihania suomi-tuliaisia, joista puolet on jo herkuteltu.

Ensimmäinen viikko menikin tosi nopeasti ja pian äiti ja Pentti vuokrasivat auton ja ajoivat sillä rantaviivaa pitkin San Fransiscoon ja sieltä Vegasiin. Ihan kateeksi kävi niitä maisemia ja vaikka ei nähty äitin kanssa joka päivä, tuntui silti mukavalta, että oltiin edes samalla aikavyöhykkeellä. Jäätiin Miehen kanssa kotiin tekemään hommia ja sovittiin äitin kanssa, että näemme heidät sitten Vegasissa.

Täältä Losista lentää Vegasiin halvalla ja lentoaika on alle tunnin. Päätimme kuitenkin hypätä heidän vuokra-autollaan takaisin Losiin, sillä ajomatkakin on vain n. 4-5 tuntia. Emme mahtumeet äitini kanssa samaan hotelliin, sillä he saapuivat Vegasiin viikko ennen meitä, ja meidän saapuessamme oli heidän hotellinsa bookattu täyteen, joten otimme viereisen hotellin. Äitini oli lomalla ja siksi eivät aikatauluttaneet liikaa Road Trippiään, emmekä siksi tehneet ennakkovarauksia, sillä emme olleet varmoja aikatauluista. Tästä lisää matkavlogissani.

Kun päästiin takaisin Losiin, oli äitillä ja Pentillä enää muutama päivä lomaa jäljellä. Kolme viikkoa hujahti ihan älyttömän nopeasti ja kurkkua kuristaen halasimme hyvästiksi lentokentällä. Nyt odotan entistä enemmän Suomessa kyläilyä, sillä silloin olemmekin äitini vieraina, eikä toisin päin.

Stefan, luotettava saksalainen työhevonen

Vihdoin olemme saaneet auton ja kaupungissa liikkuminen helpottuu. En ole ennen omistanut autoa, eli tämä on nyt ensimmäinen autoni näin 29-vuotiaana. Päädyimme Audi Q5 -malliin ja ostimme automme käytettynä. Kiertelimme eri autokauppoja ja vietimme tunteja keskustellen myyjien kanssa, kunnes oikea yksilö löytyi. Hän on Stefan, luotettava saksalainen työhevosemme. Vaikka jostain syystä täällä ei välitetä saksalaisista autoista, enemmänkin meille on suositeltu japanilaisia menopelejä paikallisten toimesta.

Olemme tähän mennessä liikkuneet Uberilla, joka toimii erinomaisesti tässä kaupungissa. Hinnat tietysti vaihtelevat erittäin radikaalisti, sillä ruuhka-aika tukkii kaikki tiet ja siinä sitten istut tunteja kyydissä mittarin raksuttaessa. Julkinen liikenne on Losissa lähes olematon, vaikka ihan äskettäin minut tutustutettiin Circuit-sovellukseen. Se näyttää ilmaisen shuttle-bussin alueella, jonka kyytiin voi tarvittaessa hypätä. En ole vielä testannut sovellusta, mutta ehdottomasti tuokin vaihtoehto kiinnostelee.

Itse en koe olevani mitenkään vahva kuski ja täällä on muutama asia tosi eri tavalla kuin Suomessa. Esimerkiksi punaisissa valoissa saa kääntyä oikealle punaisia päin ja Stop-merkin jälkeen risteyksessä saa jatkaa siihen ensimmäiseksi tullut, eli mennään vuorotellen. Nopeudet ovat myös kovempia ja autot isompia.

Oma kammoni ajamiseen liittyy todennäköisesti traumaattiseen autokoulu-kokemukseeni Suomessa. Minulla oli valitettavasti opettaja, joka huusi minulle, tarttui rattiin kesken ajon, sätti minua jatkuvasti eikä ohjannut, minne piti ajaa, vaikka paikka olisi ollut täysin tuntematon. Esimerkiksi hän saattoi sanoa Laajasalossa, että aja täältä Käpylään. Ei siinä Siuntion tyttö tiennyt mihin kannatti lähteä ensin navigoimaan, mutta minun kuulemma pitäisi nämä tietää ilmansuuntien mukaan. En myöskään uskaltanut valittaa autokoulu-opettajastani, vaikka nyt jälkeenpäin miettien minun olisi ehdottomasti pitänyt tehdä se. Autokouluni venyi, koska ahdistukseltani en halunnut varailla ajotunteja, sillä usein lähdin tunnilta itkien kotiin.

Onneksi mieheni on rauhallinen ja kärsivällinen ja hän onkin nyt alkuun istunut vieressäni ohjaamassa minua. Toistaiseksi siis kaikki on mennyt oikein hyvin ja vaaratilanteilta on vältytty. En edes ole huonoin kuski liikenteessä, vaikka tämän ei tosiaan pitäisi lohduttaa minua. Mutta ajaessani olen huomannut useamman ihmisen olevan täysin hukassa liikenteessä. Kerran yksi tyttö hätäisesti huitoi minulle seisoen poikittain viereisellä kaistalla, että päästänkö minä hänet eteeni, kun valot vaihtuvat. Tyttö oli aivan paniikissa ja kiitollinen kun sai ruuhkasta sopivan raon itselleen.

Kun ystäväni Tinze oli vierailulla Los Angelesissa, oli minun pakko tarttua härkää sarvista, eli Stefania ratista ja ajaa yksin kaupungin toiselle puolelle useampaan otteeseen. Tammikuun aikana autolle kertyikin noin 1000 km ajettua tietä ja itsevarmuuteni liikenteessä on kasvanut huimasti. Auto on kyllä kätevä kun ei ole riippuvainen mistään ja vieraille on helppo esitellä kaupunkia.

Peppukuvia ja tanssitunteja

Mitä ihmettä, onko tammikuu jo ohi? Aika kuluu niin nopeasti kun on tekemistä. Kuten jo aikaisemmin blogissa mainitsin, niin sain tänne Suomivieraita ja ajattelinkin nyt vielä kirjoittaa tänne, mitä kaikkea tuli tehtyä, kiirettä nimittäin piti ja se on hyvä se!

Tammikuussa nimittäin sain vieraaksi Suomen ensimmäisen Twerk-mestarin Tinzen, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä jo pitkään Suomen puolella. Nyt hän matkusti Los Angelesiin katsomaan meininkiä ja pääsimme jatkamaan yhteistyötä. Kuvasimme nimittäin paljon videoita ja valokuvia hänelle, täällä kun voi kuvata ulkona joka päivä! Teimme myös yhdessä YouTube videon kanavalleni, jonka nimi on tietenkin myös Elämää Enkelten Kaupungissa. Siinä Tinze kertoo omasta kokemuksestaan Losista ja hänen näkemyksensä New Yorkin ja Losin väliltä. Tinze nimittäin kävi tasoittelemassa JetLagiaan Nykissä ennen tänne tuloa.

Jännitti hieman tehdä yhdessä videota, kun olen tehnyt nuo aikaisemmat videoni yksin, että tulipa sanottua oma YouTube -kanavakin väärin…. No ei haittaa, se kuuluu tähän jatkuvaan menemiseen.

Tinzellä on myös oma YouTube -kanava, jonka seuraajamäärät ovat, öhöm, HIEMAN kovemmat kuin omalla kanavallani. Hänen kanavansa perustuu tanssivideoihin, joista minä olen ison osan päässyt kuvaamaan ja editoimaan.

Melko hypnoottista katseltavaa, eikö?

Koska Suomen puolella olen myös tienannut valokuvaajana, pääsin tietysti myös ottamaan upeita kuvia tästä muusasta, ja olen niiiiiiin tyytyväinen lopputulokseen! Tuntuu, että Losissa kuvaaminen on helpompaa kun Suomessa, koska valoa ja uusia lokaatioita riittää pilvin pimein! En viitsi kaikkia kuvia vielä paljastaa, mutta tässä muutama oma suosikkini:

Kävin myös ensimmäistä kertaa Twerk-tunnilla Tinzen pitämässä workshopissa Eleven Studios -tanssisalilla. En ole aikaisemmin kokeillut Twerkkiä, koska en ole kokenut kroppani olevan siihen sopiva enkä tunnu omaavan oikeanlaista kehonhallintaa, mutta oli niin hauskaa ja oikeasti tuntui, että minähän osaan! Siitä tuli niin voimauttava fiilis ja koko salin energia oli niin positiivinen, että varmasti menen vielä uudestaan!

Nyt Tinze on päässyt jo turvallisesti koti-Suomeen ja minä odottelenkin jo seuraavia Suomi-vieraita saapuvaksi, katsotaan mitä heidän kanssaan keksii 😉

Viikonloppupuuhaa

Tässä kaupungissa ei kyllä tule aika pitkäksi. Säät tietty suosivat niin, että ulos voi mennä vaan kävelemään ja ottaa vaikka kameran mukaan. Aina löytyy jotain kivaa kuvattavaa. Myös joka viikonloppu jossain lähistöllä on Farmers Market ja joka kuukauden ensimmäinen perjantai Food Truck Friday. Tämän lisäksi sunnuntaina voi mennä pyörimään Melrose Trading Postiin. Yksi amerikkalainen tuttu sanoikin minulle, ”don’t try to find things to your home, let them find you” ja tällä mentaliteetilla yritänkin jatkossa elää. Lisätietoa näistä kivoista tapahtumista voi klikata uusimmasta YouTube -videostani:

Your home is where your heart is

Muutamia kuukausia sitten, kun oltiin muuttamassa tänne, etsittiin kuumeisesti asuntoa Los Angelesista. Ei tiedetty yhtään millaista asuntoa tarvitsemme, mistä ja paljonko se tulee maksamaan. No pian kyllä realisoitui se fakta, että täällä on melko korkeat vuokrat ja paikalliset tykkäävät asua pienissä omakotitaloissa, joita täällä on paljon. Meille kuitenkin sijainti oli iso tekijä ja lopulta päädyimme Marina Del Reyn alueelle, joka on suhteellisen lähellä miehen työpaikkaa. Löydettiin tosi ihana yhteisö, eli kolmen kerroksen kerrostalokompleksi, jossa on n. 500 asuntoa ja n. 1000 asukasta. Meillä on sisäpihalla uima-allas, pore-amme, 4 grilliä, tenniskentät, koriskentät ja kuntosali. Myös pieni kiska ja nostoautomaatti kuuluvat taloyhtiöllemme.

Oli niin ihanaa saada niin sanottu pehmeä lasku tänne muuttamiseen, kun on näin paljon palveluita lähellä ja yhteisössä asuminen tuo turvallisuuden tunnetta. Monet paikalliset kuitenkin ovat ihmetelleet, että miten meitä ei harmita asua kerrostalossa. Helsingissä tähän olemme kuitenkin tottuneet ja nautimme olostamme. Amerikkalaiseen kokolattiamattoon on tietysti totutteleminen, mutta se eristää ääntä ja pitää asunnon lattiat lämpiminä. Täällä kun talvella auringon laskettua tulee melko kylmä, eikä asuntoja ole rakennettu yhtä eristäviksi kuin Suomessa.

Vuokran lisäksi tietysti ahdisti kaiken omaisuuden uudelleen hankkiminen. Otimme Suomesta mukaan vain matkalaukut, emmekä todellakaan lähteneet konteilla kuljettamaan Ikean sohvia meren yli vaan päätimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Saimme paljon apua mieheni työkavereilta, jotka esittelivät meille paikallisia kodintavarakauppoja, kuten Bed Bath & Beyond ja Target. He myös kuskasivat meitä viikonloppuisin hakemaan pyyhkeitä ja lakanoita. Myös Amazon nettikauppa on tullut todella tutuksi ja tilasimme sieltä muun muassa sohvan. Sohva ei ole mikään maailman mukavin, mutta ajaa asiansa ja muuttuu sängyksi tarvittaessa. Itseäni nauratti, miten paljon sohva muistuttaa iPhonen sohva-emojia.

Kun olimme saaneet kaiken tarpeellisen, aloimme miettimään lisävaloja, tauluja ynnä muuta sellaista, mitä ei välttämättä heti ensimmäisinä viikkoina kaipaa. Päätimme tehdä iltaretken Ikeaan, enkä ole koskaan tuntenut oloani niin kotoisaksi Ikeassa kuin nyt. Jotenkin kaikki tuntui niin tutulta, ihanaa lukea ruotsia kaikista kylteistä ja PARASTA oli, kun löysimme Suomi-aiheiset taulut kotiimme! Tietysti ostimme myös parit korvapuustit kotiin, ettei maku vaan pääsisi unohtumaan.

Mietin, tekisinkö jonkun sisustus-postauksen, kun olen saanut kaikki tavarat kunnolla paikalleen. Mitä mieltä? Haluaisitko nähdä lisää asumisesta täällä Losissa?

Vihdoinkin tekemistä

Nyt kun tässä on tultu ”lomailtua” hetken aikaa niin on ihan kivaa päästä taas tekemään uusia luovia juttuja. Ystäväni, tanssia Tinze saapui eilen Losiin ja tulemme varmasti hänen parin viikon vierailunsa aikana tekemään paljon yhdessä. Olen Suomessa toiminut hänen luottokuvaajanaan, joten luvassa on paljon luovan energian purkamista erinäisten visuaalisten projektien parissa. Oli myös hauskaa eilen esitellä hänelle kaupunkia ja todeta miten hyvin tunnen jo oman lähiseutuni.

Tinzellä on YouTubessa yli puoli miljoonaa katselukertaa, instagramissa 257 000 seuraajaa ja hänet nähdään uusimmassa Fitnesspäiväkirja -sarjassa TV5 -kanavalla ja Dplay suoratoistopalvelussa. Itsekin vilahdan kyseisessä sarjassa sillä vietimmehän paljon aikaa viime vuonna muun muassa töiden merkeissä. Hänen tanssivideoitaan pääset katsomaan täältä: https://www.youtube.com/channel/UCHizJ5AKbXnUgkCAGj_Up-g

Nyt kun olen itsekin hurahtanut YouTubeen, niin voin vain toivoa pääseväni joskus saman suuruisiin katselukertoihin. Pitää vaan jaksaa säännöllisesti luoda sisältöä. Tein uusimman videoni patikoinnista, sillä olen täysin hurahtanut kyseiseen lajiin täällä Losissa.

Tutustuin patikointiin jo ensimmäisen kerran kun kävimme täällä vuonna 2015 ja kävelyn suurena ystävänä olin hyvin innoissani muuttopäätöksestämme Los Angelesiin, sillä säät ovat niin suotuisat, että patikoimaan voi lähteä lähes päivittäin. Myös aviomieheni pitää kyseisestä lajista ja käymmekin viikonloppuisin yhdessä vaeltamassa. Videolla käyn läpi kolme suosittua reittiä, jotka olen ehtinyt testaamaan täällä asumisen aikana. Reittejä on kyllä paljon enemmänkin ja odotan innolla, että pääsen niitä tutkimaan.

Minua ei siis ole haitannut ollenkaan vaan levähtää ja nauttia omasta ajasta. Suomessa elämäni oli todella hektistä yrittäjän arkea ja vilkasta sosiaalista elämää. Välillä on hyvä myös pysähtyä ja hengittää, ulkomaille muutto tarjosi siihen luonnollisen mahdollisuuden, mutta sai myös minut ajattelemaan, että joskus on ihan hyvä kieltäytyä joistakin töistä tai kaiken maailman kissanritiäisistä ja keskittyä vain itseensä.

Onko sinulla jotain lempi-harrastuksia, joihin olet hurahtanut suuren elämänmuutoksen äärellä? Harrastatko mieluummin liikuntaa sisällä salilla vai ulkona luonnossa?

Joulukuulumiset ja YouTube

Ah, olipa ihanaa viettää rauhallinen joulu ja uusi vuosi. Meillä oli vieraita 24.12 ja teimme perinteisiä suomalaisia jouluruokia, tein myös itse glögiä, en ollut aikaisemmin tajunnut miten helppoa sen tekeminen on, ja vieraatkin ihastuivat siihen. Otin reseptin täältä: https://www.kodinkuvalehti.fi/reseptit/juomat/punaviiniglogi

25.12 vietimme vain kahdestaan aviomiehen kanssa kotona yöpuvuissa, söimme herkkuja, availimme lahjoja ja katsoimme vanhoja elokuvia. Juuri täydellinen päivä vain olla ja ladata akkuja. Sain aviomieheltäni lahjaksi kaksiosaisen silkkiyöpuvun ja 10 kg painopeiton. Molemmat ovat olleet kovassa käytössä. Lahjat tulivat isossa säkissä, jonne myös minä mahduin. Teimme jouluksi epäperinteisen perinteisen piparkakkutalon, asumme satamassa, joten majakka tuntui hyvältä valinnalta.

Uutta vuotta vietimme Marina Hotellissa. Monet hotellit järjestävät maksullisia uuden vuoden juhlia, joihin voi ostaa erilaisia lippuja. On olemassa peruslippuja, jotka sisältävät sisäänpääsyt ja uuden vuoden kilistely-skumpan tai VIP-liput joihin kuuluu sisäänpääsyn lisäksi myös open bar. Emme olleet niin janoisia, että olisimme halunneet käyttää satoja dollareita viinabuffetiin, ja lähdimmekin kotiin pian vuoden vaihtumisen jälkeen. Hauskinta oikeastaan koko tapahtumassa oli tarkkailla muita ihmisiä ja keksiä taustatarinoita erilaisille hahmoille.

Tapasin myös uuden suomalaisen tytön, joka on muuttanut 4 viikkoa sitten Losiin ja hän pitää myös blogia: https://niinacarita.com

On välillä tosi kivaa jutella ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa, kun itse olen ja kiinnostuneet samankaltaisista asioista, kuten sosiaalisesta mediasta, valokuvaamisesta ja videotuotannosta. Tulimmekin hyvin toimeen ja kävimme heti ottamassa kivoja kuvia Beverly Hillsissä.

Niina on super hyvä kuvaamaan, nämä kuvat on otettu minun iPhone8 Plus-puhelimellani ja olen ne vain editoinut kotiin päästessäni. Kannattaa kurkata hänen bloginsa.

Kiirettä on pitänyt myös minun sosiaalisen median puolella, olen nimittäin avannut YouTube-kanavan, jossa kerron omakohtaisia Losi vinkkejä. Pyrin julkaisemaan uuden videon uudella aiheella joka lauantai. Tuntuu, että tämä blogi on enemmänkin jokapäiväistä elämääni ja vähän ’behind the scenes’ -materiaalia ja YouTube on sitten ammattimaisempi, selkeästi sarjaluontoinen viihdepaketti. Voit siis seurata kumpaa vaan tai vaikka molempia:

Käy tykkäämässä, kommentoimassa ja tilaamassa kanavaani. On paljon kivempi tehdä näitä juttuja kun tietää, että ihmiset katsovat ja reagoivat ♥

Aktivoituminen hiljaiselosta

Hups, on tullut nököjään elettyä viikkoja täysin hiljaiselossa, kotia laittaessa ja rutiinejen etsimisessä. Minulla myös vaikea atooppinen ihoni pisti hieman takapakkia sopeutumiseeni, sillä kaikki uusi ja muutosta johtuva stressi laukaisivat vaikean tulehduksen kaulan ja huulien ympärille enkä oikein sen vuoksi jaksanut tehdä mitään.Nyt kuitenkin tilanne on jo tasaantunut ja jäljellä on vain normaali atooppinen eli pintakuiva iho ajoittaisella punoituksella. Perus.

Olen löytänyt elämääni uuden aplikaation: ClassPass, joka on kuukausimaksullinen sovellus ja sitä kautta on pääsy satoihin erilaisiin saleihin ja liikuntatunneille. Myös kasvohoidot ja hieronnat kuuluvat kuukausimaksuun. Olemme käyneet myös patikoimassa ja halusisinkin jatkossa panostaa enemmän videoiden tekemiseen ja tehdä yhden YouTube. -videon kokonaan Losin patikointireiteistä, sillä niitä on täällä paljon ja jokainen on mielestäni käymisen arvoinen.

Jouluun on alle viikko aikaa ja se kyllä näkyy täällä Amerikassa. Joka puolella kuuluu joululauluja ja koristeita on myös ympäriinsä. Kaikki kaupungit tekevät myös parhaansa joulufiiliksen tuomisessa, muun muassa tekolumesta tehtyjä pulkkamäkiä on näkynyt jonkin verran. Kävimme myös katsomassa Hollywoodin Christmas Paraatia pääkadulla sekä naapurustossamme järjestettävän Christmas Boat Paraatin, sillä asumme satamassa. Ihan hullua miten paljon täällä panostetaan moisiin asioihin.

Nyt jäämme odottamaan joulua ja uutta vuotta. Olen innoissani siitä, mitä seuraava vuosikymmen tuo tullessaan.

Marina Del Rey

Kaksi viikkoa takana ja olemme asettuneet Marina Del Reyn alueelle asumaan. Jet lag on vihdoin hellittänyt ja nyt unirytmi on oikeastaan melko täydellinen; Aikaisin nukkumaan ja aikaisin hereillä. Mieheni työskentelee päivisin, joten on ollut totuttelemista yksin olemiseen ja tekemättömyyteen kun Suomessa oli kuitenkin paljon töitä ja ystäviä joiden kanssa olla ja viettää vapaa-aikaa.

Nyt olen kuitenkin käyttänyt ajan hyödyksi ja tutkinut uutta ympäristöä. Mielestäni on hyvä kehittää itselleen rutiineja, ettei jää sängynpohjalle makaamaan tai kotiin istumaan. Kaikki on kuitenkin aika uutta ja oikean ruokakaupankin löytäminen on ollut melkoinen seikkailu. Hinnat, valikoima ja laatu vaihtelevat erittäin laajasti. Olen todennut 20 minuutin kävelymatkan päässä olevan kaupan parhaaksi. Täällä onkin aika pitkät välimatkat ja askelia tulee päivässä parhaimmillaan 20 000, sillä meillä ei ole vielä autoa.

Viime viikolla kävin katsastamassa yhden puistojooga paikan noin 30 minuutin kävelymatkan päässä ja sain ilokseni nähdä jotain mielettömän ihanaa! Olin kuullut aikaisemmin, että alueella saattaa törmätä hylkeisiin, sillä ne tulevat laivalaiturille ottamaan aurinkoa ja pääsin ilokseni todistamaan tätä suloista köllöttelyä oikein läheltä.

Olemme myös saaneet asuntoomme patjan lisäksi jo ruokapöydän ja sohvan, joten pikkuhiljaa saamme pysyvyyden tuntua myös kodistamme. Kävimme myös sunnuntaina patikoimassa, se onkin yksi parhaimpia aktiviteetteja Los Angelesissa ja tulen tekemään aiheesta vielä erillisen postauksen.

Muutto

Nyt se vihdoin tapahtui, nimittäin olemme virallisesti muuttaneet Los Angelesiin. Puoli vuotta odotettu muutto tulikin yhtäkkiä todella nopeasti ja koko prosessi viimeisen kuukauden aikana oli hyvin rankka niin fyysisesti kuin henkisestikin. Koko elämän resetoiminen kuulostaa ihanalta mutta on käytännössä suuren työn takana ja olen todella kiitollinen ja onnellinen ettei tätä tarvinnut tehdä yksin.

Yritin pitää videopäiväkirjaa kaikesta, mutta ei tuota kameraa vaan muista pitää jatkuvasti auki ja päivitellä kuulumisia kun juoksee pää kolmantena jalkana ympäriinsä ja koittaa saada elämää mahtumaan jätesäkkeihin, laatikoihin ja matkalaukkuihin. Tuskaa on kun joudut miettimään joka päivä, mistä luovut, mitä kierrätät, annat hyväntekeväisyyteen tai heität roskikseen.

Asuntomme palveli meitä viisi vuotta niin hyvin, että ihan harmitti luopua siitä. Kuitenkin edessä päin häämöttää niin suuri mahdollisuus, että monet haikeudet jäävät jännityksen tunteen alle ja niitä todennäköisesti käsitellään vielä myöhemmin.

Ensimmäinen viikko Los Angelesissa on sujunut kiireisissä merkeissä. Olemme asuneet hotellissa ja Airbnb-asunnossa. Jet lag on ollut mitä kamalin, mutta siinä ohella on tullut hoidettua vaikka mitä uuden elämän rakentamista varten. Muun muassa sosiaaliturvatunnuksia on haettu sosiaalitoimistosta, puhelinliittymät avattu, pankkitili avattu, osoitteet muutettu ja lopulliseen asuntoonkin on päästy. Myös amerikkalaiseen ruokakauppakulttiiriin on pitänyt tottua, sillä kaikki on isompaa ja kalliimpaa ja petin petaaminen on asia, joka on ihan eri tavalla kuin Suomessa. Uudet asiat eivät haittaa, niihin pitää vaan tottua. Olemme viikon oleilun jälkeen väsyneitä mutta hyvin hyvin onnellisia.